Väri-iloittelu yhdistää
– raporttia kyliltä, kaupungin kaduilta Helsingistä, Tukholmasta ja Cittarin kassalta
Onko siulla asuja jotka ovat jotenkin erityisiä? Onko just se tietty vaate yllä tapahtunut jotain kivaa ja mieleenpainuvaa? Onko joku pukineesi ihmismagneetti, joka vetää puoleensa hymyjä, juttelijoita ja positiivista huomiota?
Koukkusen kaverit ovat kertoneet, että tällaisia juttuja tapahtuu, kun vetää ylleen Virkkukoukkusen tuotteita.
Ei ole vaan yksi tai kaksi kertaa, kun asiakkaamme ovat kertoneet mainioista kohtaamisista, kun täysin ventovieras nainen on pysäyttänyt kaupungilla liikkujan ja aloittanut keskustelun Koukkusiin pukeutuneen kanssa tiedustellakseen ihastuneena, mikä on tuo vaate ja mistä. Ja juu, tätä ei tapahdu pelkästään täällä välittömien karjalaisten mailla, vaan korviimme on raportoitu vastaavia tapauksia suurkaupunkien kaduilta Helsinkiä, Tukholmaa ja Lontoota myöten. Tilaisuuksissa ympäri Suomen on tultu kiinnostuneina kysymään Virkkukoukkusilla vaatetetun asun alkuperää. Jalankulkijat liikennevaloissa, bussipysäkillä odottelijat ja kaupan kassoilla ostoksiaan pakkaavat ovat myös kertoilleet virkuista spontaaneista tarinatuokioista Virkkukoukkusiin pukeutuessaan tai Koukkusen laukkua olalla kiikuttaessaan.
Wau, huikeeta, hienoa! Kun kuulen tällaisia kertomuksia koen, että olen onnistunut. Virkkukoukkunen ei ole ilahduttanut pelkästään käyttäjäänsä, vaan myös aikaansaanut kohtaamisen, joka parhaimmillaan valaisee useamman ihmisen viikkoa.
Onko siulle sattunut tällaisia jutusteluja Virkkukoukkusissa? Ilahuitko, hämmennyitkö, mitä tuumasit?
Kerran eräs markkinointiguru tokaisi minulle: “Okei, teet tällaista rohkeaa mallistoa erottautujille”. Kielsin heti jyrkästi. Kerroin, että suunnittelen vaatteita ja asusteita ihan tavallisille ihmisille. En ollut ajatellut Koukkusen vaatteiden pyrkivän erottautumiseen, vaan lähtökohta mallistolle oli tuottaa pukevaa vaate-iloa laadukkaalla työllä, väreillä, kuvioilla ja hyvillä materiaaleilla, Suomessa tehtynä.
Markkinointigurun lausahdus jäi kuitenkin pyörimään pääni sisäiselle pururadalle ja käänsin aikaisemmin kieltämäni ajatuksen toisinpäin. Haluaisinko sulautua massaan, tahtoisinko suunnitella vaatteita, joihin pukeutuja ei erottuisi tapetista, seinästä, tai kanssaihmisestä? – Ei, en halua lisää sellaisia vaatteita, tai muitakaan tuotteita, jotka eivät hymyilytä, piristä, nostata tunnelmaa tai kohota mielialaa. Haluan Koukkusiin pukeutujan loistavan ainutkertaisena yksilönä. Tahdon, että pukeutumisella voi kohottaa niin omaa kuin kanssaihmisenkin mielialaa. Tahdon lisätä katukuvaan iloa ja värejä. Haluan vaikuttaa fiiliksiä kohentavasti. Tahdon jotain muuta kuin ainaista harmaata tai mustaa. Jos se tarkoittaa vaatemallistoa erottautujille, niin olkoon sitten niin!
Näissä kuvissa on ihania Koukkusen kamuja värikkäissä vaatteissa kaiken maailman niemissä, notkelmissa ja rannoilla järvien ties missä maissa ja maisemissa.
Lisää mainioita kuvia löytyy Koukkusen kamujen virtuaalisesta muotinäytöksestä.
Iloista ja värikästä meininkiä eloosi! T. Tiina